varsinkin kuntoilun esteeksi on tullut mitä kummallisimpi asioita, kuten isännän mopo. Kun ei lähde käyntiin, niin sitten isäntä on koko illan sitä ihmettelemässä ja minä toukan kanssa jumissa kotona. Ja perjantaina ajattelin alustavasti mennä zumbaan, mutta sekään ei onnistu.Kas silloin haluaa veljeni perhe tulla hakemaan kummitytölle pianonuotteja. Lupasin vielä antaa samaan aikaan antaa Monan turvakaukalon ja sitterin pois työkaverille, joka tulee kunhan asuntokaupoilta kerkiää. Vähän surettaa, kun pikkuvauva-aika alkaa olla ohi, ja siis kaiken maailman zumbat saan unohtaa, kun samaan aikaan talo lienee täynnä väkeä  Niin, ja jotta asia ei menisi liian helpoksi, niin törmäsin eilen lasten turvaistuimeen, joka on keskellä keittyiötämme sillä seurauksella että vasemman jalan keskimmäinen varvas on aivan violetti ja tosi kipeä, saas nähdä tuleeko edes aamun normilenkistä mitään...

Syöminen on pysynyt ihan nämä kaksi päivää kohtuuden rajoissa, tosin tein eilen sellaista jauheliha-perunavuokaa, johon saattoi tulla vähän kevytkermaa.. Yritin ottaa tämän sitten huomioon annoskoossa.

Jännä juttu, tuskin nyt oikeasti vielä olen ehtinyt mitään laihtua, mutta olo on jo tosi pieni :) Viikonloppua odotellessa..